No mistäs sitä kirjottaisi? Olen tässä kurssilta asti pyöritellyt mielessäni hajatelmia ns. pinkistä dollarista/punnasta kurssin antamassa viitekehyksessä. Pinkillä dollarilla viitataan jättimäisesti kasvavaan turistiryhmään, LGBT-ihmisiin. Myönnettäköön, luultavasti homoseksuaalit sun muut ovat ennenkin matkailleet, mutta nyt puhutaan matkailusta jossa he voivat avoimesti olla omia itseään. Sanomattakin selvää, että esimerkiksi häämatkalaisilla olisi kurja matkata johonkin jossa he joutuvat salailemaan suuntaumuksensa ja matkansa tarkoituksen. Ehkä yberkonservatiivit tykkäisivät ajatella, että homous ja kumppanit ovat marginaali-ilmiöitä ja koskevat joitain muutamaa harvaa yksilöä, mutta näinhän tietenkään ei suinkaan ole, vaan kysymyksessä on suuri ihmisryhmä joka alkaa olla kohtuu kyllästynyt häpeilemään olemassaoloaan. Joten pieni matkailuyritysten ja opasreissujen ala on kasvamassa täyttäen tämän segmentin tarpeita. Yleensä tällä on tarkoitettu esimerkiksi LGBT-ystävällisten maiden, kaupunkien, majoitusten, harrasteiden, opaskierrosten jne. tarjoamista näille vähemmistöille matkailun saralla. Pinkki taala on oman nimensä ja huomionsa ansainnut, mutta ei vain selkeän tarpeensa vuoksi. Matkailuala ei ole mikään hyväntekeväisyysbisnesten paratiisi. Pinkki taala kiinnostaa, koska LGBT-ihmiset ovat valmiita myös kuluttamaan rahaa saadakseen reissustaan kaiken irti. Joten johan yrittäjiä kiinnostaa.
No mitäs sitten kun San Fransiscot ja eurooppalaiset gay-paraatit ovat koluttu läpi ja kyllästyttää? No minähän tietenkin aloin miettimään tätä arkeologian näkökulmasta. Heterotkin tykkäävät kulttuurikohteista ja kikattelevat lapsellista mielihyvää saaden roomalaisten härskeille mosaiikeille, joten voisiko seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumuksensa puolesta vähemmistöön kuuluvaa turistia kiinnostaa ns. oman jenginsä historia? Lähtevätkö lesbot Lesbokselle huokailemaan Sapfon runojen perään? Tarjotaanko tällaista näkökulmaa edes ns. homoturismin piirissä?
 |
| Masentavan kypsästi valittu havainnollistava kuva tekstiä tukemaan, ottaen huomioon mitä kaikkea Google tarjoakaan aihepiiristä... |
Epäilen ettei, ja olisi hyvin mielenkiintoista perehtyä tämän ajatuksen tarjoamiin ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Tiedossa olisi stereotypioita, identiteettipohdiskelua, markkinavoimien analysointia ja niin pois päin. Toisaalta voisi ajatella, että esimerksi gay-pariskunta haluaisi lomallaan nimenomaan sulautua joukkoon, nauttia reissustaan parina yhtenä muista, jolloin nimenomaan homoseksuaalisuuden historiaan puretuvat kulttuurikohteet voivat tuntua liian huomiota herättäviltä. Toisaalta taas tunkua piisaa nimenomaan tällaisiin moderneihin kohteisiin, kuten juuri suuriin homoparaateihin. Kyllä nähdäkseni tällaisilla tapahtumilla on identiteettiä rakentava merkityskin monille vähemmistön edustajille. Olisi suorastaan aliarvioivaa suoralta käsin olettaa, ettei kulttuurillinen ja historiallinen näkökulma esimerkiksi homoseksuaalisuuteen kiinnostaisi matkatessa.
Mutta saa nähä meneekö essee nyt vielä läpi. En ole vielä keksinyt oikein sopivaa näkökulmaa kun en nyt pääse (jaksa) haastattelemaan LGBT-ihmisiä ja varsinaista pinkin taalan arkeologista turismia ei vielä kaupallisessa tai tutkimuksellisessa mielessä ole. Tietääkseni. Pikagooglettamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti